TUEN JA PALVELUJEN JÄRJESTÄMINEN LAPSEN JA NUOREN KEHITYKSEN MUKAAN

Lasten varttumisessa aikuisiksi on suuria yksilöllisiä eroja. Fyysinen kypsyminen on keskimäärin varhaistunut, mutta samalla ympäröivä yhteiskunta on tullut yhä vaativammaksi. Keskimääräinen sosiaalinen aikuistuminen on siirtynyt myöhäisemmäksi, koska ympäristö on yhä vaativampaa. Kun ulkonäkö viittaa varhemmin aikuisuuteen, vaarana on, että lapset joutuvat liian varhain kohtaamaan valintatilanteita ja haasteita, joihin he eivät vielä ole valmiita. Lasten ja nuorten kehitysyhteisöissä toimivat aikuiset suojelevat lapsia liian varhaisen sosiaalisen aikuistamisen vaaroilta.  Erityistä huomiota kiinnitetään tuen ja toiminnan jatkuvuuteen kehityksen kriittisissä vaiheissa (esimerkiksi murrosikä).